
Kierrätettyä saa löytyä. Meillä taitaa täällä kotona olla uutena ostettu akvaario, digiboksi, säkkituoli ja sänky. Kaikki muu on enemmän ja vähemmän välikäsien kautta saatu. Itse harvemmin ostelen kirpparilta muuta kuin kirjoja (ja nyt tytölle vaatteita), mutta käytetty tavara on vain ihanaa.
En tee käsitöitä. En osaa. En pysty. Ostettiin mulle kyllä just ompelukone. Olen ommellut jo yhdet tissiliivit ehjäksi ja korjannut miehen housuista ratkenneet haarat. Enkä ole ihan varma onnistuinko oikein. Samoin opettelin taannoin virkkausta, kun ajattelin, että virkkaan vauvalle tossut. No, harjoitus-sisiliskoon meni viitisen tuntia, kokoa sillä oli 2x4 senttiä ja puolet kämpästä matalana raivokohtausteni tieltä. Minulla ei ole kärsivällisyyttä minkäänlaiseen näpertelyyn. Vauvan kynsien leikkaus on ainoa tarkempi homma johon olosuhteiden pakosta suostun. Vihaan käsitöitä.
Mutta arvostan muiden itsetekemiä tuotteita suuresti. Ehkä juuri siksi, että tunnistan oman vajavaisuuteni siinä.
Koitan olla herkuttelematta.

Meillä ei ole vietetty vappua oikeastaan koskaan. Pieninä saatiin serpentiinejä ja ilmapalloja, joka vappu saatiin myös sellainen jättisuuri kaasupallo. Nyt isona tuon oman miehen kanssa on käyty kaksi kertaa katsomassa Rauman vappuparaatia. Tylsää katsottavaa. Enkä pidä simasta enkä tippaleivistä. Hiukanko olen hankala.
Meille tulee Satakunnan Kansa, Länsi-Suomi (heh, ihankuin tarkoittaisitkin näitä), lisäksi Hippos, Meidän Perhe, Suomen Kuvalehti, Ulvilan Seutu, Yleisurheilun Kuvalehti, 3T, Ahjo ja ilmaisjakelut. Tykkäisin lukea edes noita meille saapuvia, mutta vauvantulon jälkeen aikaa ei liiemmin ole ollut. Eikä haluja. Makoilen mielummin sohvalla tuntikausia tuijottamassa nukkuvaa vauvaa kuin tarttuisin sillä aikaa lehteen.
Eli ei, minulla ei ole oikeastaan tarvetta yhtään millekkään, joten paketit eivät varmasti voi mennä pieleen. Uskon pitäväni mistä vain! (paitsi siitä hernekeitosta)
